Muutama päivä sitten mediassa toitotettiin synkkiä otsikoita tyyliin 'Kaamos otti taas Suomen synkkään syleilyyn'. Mietin, että miten niin synkkään. Eihän täällä pohjoisessa ole synkkää, vaikka aurinko ei pohjoisimmassa osassa Suomea nousekaan ennen tammikuuta. Täällä on lunta eikä ikinä täysin pimeää. Revontulet loistavat taivaalla ja kuu valaisee lumista taivalta.
 |
| Pilvien lomastakin kuu jaksaa valaista |
Etelässä se synkkää on, vaikka siellä ei varsinaista kaamosta olekaan. Muistan hyvin pääkaupunkiseudun mustat ja sateiset alkutalvet. Joka vuosi odotin lunta jo ennen vuodenvaihdetta, mutta harvoinpa yläkerta kuunteli toivettani. Taivaalta vihmoi vettä ja räntää, kun samaan aikaan pohjoisessa hanget kasvoivat ja mieleni haikaili sinne. Marraskuu oli ennen mielestäni vuoden masentavin aika. Mikään ei huvittanut eikä kiinnostanut, paitsi suklaansyönti. Nyt kun asun Lapin järvimailla, on mieli muuttunut! Ensimmäinen marras Kemijärvellä on takana eikä ollut lainkaan huono. Jo loka-marraskuun vaihteessa koettiin kauniita talvisia päiviä, aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja puut olivat kuin sokerilla kuorrutettuja! Ja mikä parasta, pääsi aloittamaan hiihtokauden! En ole ikinä aikaisemmin päässyt suksille näin varhaiseen aikaan.
 |
| Sininen ja valkoinen, Suomi100 |
 |
| Marraskuun alku Kemijoella, Pyhän lumihuiput taustalla. |
Sitten tuli kyllä takapakkia ja vettä, ja ehdin jo pelästyä! Onneksi vesikeliä ei kuitenkaan kestänyt kauan. Nyt on taas lunta ja hyvät hiihtokelit.
 |
| Puun takaa voi tulla kuka vain! |
 |
| Hyvä on hiihtäjän hiihdellä! |
Kemijärvellä ei ole pitkää virallista kaamosta kuten Utsjoella, jossa aurinko ei todellakaan nouse kahteen kuukauteen. Kaamoslaskurin mukaan Sodankylässä koetaan kaamos joulukuussa, jolloin aurinko ei nouse neljään päivään, mutta Kemijärven korkeudella taas ei. Meilläkin on pimeää ja yhä pimenee talvipäivänseisaukseen saakka, mutta aurinko silti käväisee horisontissa. Täällä en koe kaamosmasennusta vaan onnentunnetta ;) Keskipäivän sininen hetki on todellinen eikä mikään suklaamainos!
Teksti ja kuvat: Tytti Tuominen
Polar night
It was just a few days ago when newspapers had big headlines about the polar night. They wrote that this dark and depressing time of the year has arrived and gave some hints how to deal with that period. I was thinking about that and was also wondering that is it really so. And from my point of view it is not like that. When I lived in Southern Finland there it really felt hard time because the weather was usually lousy. It rains a lot and typically there is no snow before January so the days are dark.
We already had an excellent start to winter about month ago. Lot of powder snow, sunshine and blue sky, beautiful days. Then weather changed and snow melt away. Luckily that miserable time did not take long. Now the ski tracks are in good conditions, trees are covered by snow and the lakes and the rivers are slowly freezing.
In despite of the polar night here in Lapland lake district we have snow, northern lights and also moonlight to lighten our days.
 |
| Aurora Borealis 7th Nov., 2017 (Photo taken by JT, mobile phone) |
Even though the days are still getting shorter until the winter solstice it does not feel depressing either tiring. If I had a winter depression in Southern Finland and all I wanted to do was eat chocolate, here in Kemijärvi I only feel happiness because of snow. I do not mind about the lack of light. We have so called blue moment at the midday and that is something magical. It is something you cannot experience in Southern Finland, you have to visit Kemijärvi and Lapland to feel and see it!
 |
| Midday's blue moment |
Author: Tytti Tuominen
Kommentit
Lähetä kommentti