Seikkailu Juuvaaralle / Hiking on hill Juuvaara

Kivikkoinen Juuvaara on kummitellut mielessä pitkin kesää ja vihdoin tänään päätin lähteä tutkimaan tuota oudon näköistä paikkaa. Kemijärveltä Juujärvelle, jossa vaara sijaitsee, on noin 50 kilometriä. Retkireitin pituus on vain pari kilsaa edestakaisin ja tuntui vähän hassulta ajaa pitkä matka lyhyen retken takia. Niinpä suunnittelin, että käyn ensin isolla vaaralla ja paluumatkalla pysähdyn Luusuan luontopolulla. Saisin kaksi erilaista kärpästä yhdellä iskulla. Mutta kuinkas sitten kävikään...

Siellä se kohde odottaa!

Juuvaaralle käännytään ennen Juujärven kylää Seitakorvan voimalaitoksen siltaa pitkin vesistön yli. MUTTA...silta olikin suljettu korjaustyön johdosta! Eikä missään kerrottu mahdollisesta kiertotiestä toiselle rannalle. Hmm, mitäs nyt! Kaukana edessä näkyi kohde, mutta tähänkö se nyt tyssäsi! Mielen valtasi ihan joku muu kuin onnentunne! En alkanut etsiä puhelimen netistä mahdollisia ajo-ohjeita vaan jätin auton parkkiin sillan toiselle puolelle. Heitin reippaana tyttönä repun selkään ja lampsin jalkaisin sillan yli. Tunnustan tässä heti, että varmastikin rikoin kaikki ohjeet ja kiellot! Älkää siis tehkö kuten minä tein, vaan jos nyt syksyn aikana ajatuksissa on valloittaa Juuvaara, niin kehotan ottamaan yhteyttä matkailuinfoon. Sieltä saa ohjeistuksen, miten Juuvaaran lähelle pääsee autolla. Olin liikkeellä sunnuntaina, joten siltatyömaa oli tyhjä ja koneet seis eikä missään ketään, keltä kysyä kiertotiestä.

Siltaa pitkin tepastelin yli...

Näinpä parin kilsan retkireitistä tuli lopulta noin kymmenen kilometrin patikka. Ei se mitään, ulkoilemaanhan olin koiran kanssa lähtenyt. Talsittiin hiekkatietä nelisen kilometriä kunnes tien poskessa oleva kyltti osoitti metsään ja kertoi siellä, kilometrin päässä, olevan Juuvaara.

Ja metsään!

Polku lähti heti nousemaan kangasmaastossa ylöspäin. Sivulla näkyi aikamoista kivikkoa ja jännäsin, että miten pääsen koiran kanssa etenemään, jos polku johtaa tuollaiseen louhikkoon. Nousun varrella on muutamia levähdyspaikkoja, joissa voi istuskella ja nauttia aina vain hienommiksi muuttuvista maisemista.

Levähdyspaikka

Kun polku sitten kääntyi louhikkoon, niin sinnehän olikin rakennettu pitkospuut! Kivikon ylittäminen ei tuottanut mitään ongelmia. Ja täältä avautuivat todella upeat näkymät! Oli pilvinen päivä ja taivas uhkaili sateella, mutta onneksi vain uhkaili. Pitkokset olisivat sateella varmasti liukkaat.

Hyvähän tästä on kulkea!

Onneksi ei satanut, uhkaili vain.

Kivikon toisella puolella olikin jo laavupaikka. Ja laavun takaa löytyi varsinainen maisemapuucee. Tänne toilettiin ei tarvitse ottaa lehteä mukaan. Riittää kun jättää oven auki ja ihailee istunnolla maisemia. Jos paikalla on muita, se kannattanee huomioida ;)

Näkymä puuceesta ;)

Juuvaaran laavu

Onko ne maahiset kiertäneet rungot kierteelle...?

Evästelin rauhassa mitään miettimättä, vain nauttien näkymästä. Järvenpinta kimalteli auringonsäteiden loistaessa tummien pilvien takaa. Vaaralle noustessa oli taivas lähes musta ja kahvittelun aikana alkoi pilvipeite rakoilla. Kun lähdin paluumatkalle, näkyi jo sinistä taivasta. Järven toisella puolella Juujärven kylän maalaismaisema näytti kovin viehättävältä ja rauhaisalta. Lapin järvimailla näyttää löytyvän aina vain idyllisempiä kyliä.

Paluumatkalla näkyi jo sinistä taivasta.

Idyllinen maalaismaisema Lapin järvimailla.

Hui!

Palasin samaa reittiä autolle ja päätin jättää Luusuan polun seuraavaan kertaan. Olihan tässä jo seikkailtu koiran kanssa yhdellä päivälle ihan tarpeeksi!

Lisätietoa reitistä: Juuvaaraan retkireitti

Teksti ja kuvat: Tytti Tuominen


Hiking on hill Juuvaara

The stony hill Juuvaara has been on my mind almost whole summer. Finally today I decided to drive to Juuvaara to conquer the hill. It takes about 50 kilometres from Kemijärvi to village Juujärvi where this hiking trail is located. It is a long way just to hike only two kilometres so I had planned to stop also in village called Luusua on my way back home. There is a nature path I would like to walk. So there would be one trip and two hikes. But how did it go...

There should I go!

I was approaching Juuvaara and when I turned to bridge to go over lake Juujärvi I found a surprise! The bridge was under construction and closed! What! Happiness was not the feeling I felt then! There were no sign that would guide you to a detour, nothing. There I was, Juuvaara on the opposite site and me on the other side feeling very unhappy. I did not take my phone and checked from the internet if there were some optional route. No, I took my backpack and my dog and walked over the bridge. I must confess straight away that I might have broke all the rules and regulations, so please. If you visit Juuvaara this autumn, kindly turn to Visit Kemijärvi travel info. They will inform you the route to Juuvaara. It was Sunday when I was on the move so there were no one on the bridge site.

Dark clouds but luckily no rain!

So the planned two kilometres hike to Juuvaara became about ten kilometres hike. I did not mind because I was out walking with my dog. Just a fine and longer day ahead.

When I had walked about four kilometres there was a sign showing to the forest, Juuvaara still one kilometre to go uphill. The fine path led me forward and along the way there were places you could sit down and have a break. The view became better when you got higher on the hill.

Resting area

When the path turned to stony side of the hill there were the causeway built over the stones. It was easy to cross also for my dog. It was pretty cloudy and I was lucky it did not rain. Otherwise the causeway would certainly be very slippery.

It was easy to cross this stony area.

I just love these old logs!

Soon we reached the lean-to, a beautiful spot to have a coffee pause. There was also a toilet with a magnificent view. After a relaxing long break I returned the same way back.

On the way down sun beams lighted up Juujärvi. The beautiful countryside on Lapland's lake district!

Slowly I walked back to my car and decided not to continue to Luusua trail anymore. Today's adventure to Juuvaara was enought, it was time to go back home!

Author: Tytti Tuominen